.png)
”Joka hallitsee kokonaisprosessin eli arvoketjun hankevaiheesta luovutukseen, saa kaikkein suurimman lisäarvon” oli professori Jarmo Laitisen väitöskirjan pääväittämä. Jo 1970-luvulla hän näki alan tulevan kehityksen ja 1980-luvun alkupuolella ennusti muutoksia – joista lähes jokainen on toteutunut. Miltä tulevaisuus hänen silmissään näyttää?
Jarmo Laitisen isä Unto Laitinen oli Suomen kuuluisimpia siltasuunnittelijoita. Vaikka urapolku isän ja veljien jalanjäljissä oli etukäteen aavistettavissa, haaveili Jarmo Laitinen lastenlääkärinä toimimisesta. Lopulta hän löysi itsensä kuitenkin opiskelemasta Otaniemessä.
Jarmo Laitinen oli diplomi-insinööriksi vuonna 1978 valmistuttuaan jo hyvän aikaa työskennellyt Suomen suurimmassa Erkki Juvan toimistossa erikoisrakenneosastolla.
- Erikoisrakenneyksikön vetäjä oli hurahtanut tietotekniikkaan. Yksi ensimmäisistä töistäni oli mallintaa silta. Elettiin vuotta 1976, ja siitä alkoi totaalinen perehtyminen aiheeseen. Seuraavat yli kymmenen vuotta toimin osastopäällikkönä, projekti-insinöörinä ja ATK-päällikkönä. Lopulta perustin Juvalle CAD-suunnitteluyksikön. Tulevaisuuteni kulku oli selvä: piirustuslaudat väistyivät näyttöpäätteiden tieltä, niin konkreettisesti kuin kuvainnollisestikin. Yrityksemme oli ensimmäinen näin toiminut Suomessa, ja pian olinkin vastuussa Imatran-pääkonttorista, maamme ensimmäisestä CAD-integroidusta sellaisesta, Jarmo Laitinen muistelee.
Vuonna 1984 Teräsrakennusteollisuuden eurooppalainen valmistelukunta ECCS myönsi Jarmo Laitiselle palkinnon erinomaisesta rakennesuunnittelusta (European Steel Design Award).
1990-luku toi Jarmo Laitiselle halun tehdä muutakin kuin rakennesuunnittelua. Kehityspäällikön työ Haka Groupilla sekä perehtyminen kansainvälisiin ja EU-hankkeisiin olivat vastaus tähän. Samoihin aikoihin väitöskirja sai ensilukunsa ja työmatkat ulkomaille lisääntyivät. Lopulta Jarmo Laitinen työskenteli YIT:llä ja väitteli Tukholmassa Royal Institute of Technology -yliopistossa vuonna 1998 vastaväittelijänään CIFE:n johtaja, professori, PhD Martin Fischer.
Kykenimme laskemaan esimerkiksi määrät alta aikayksikön, kun kohde oli mallinnettu. Näimme, miten saimme säästettyä 70 % ajasta ja sitä kautta merkittävän osan kustannuksista.
- Väitöskirjani aihe oli ”Model based construction process management”. Suomessa aiheelle ei olisi ollut ohjaajaa, ja olimmekin muuta maailmaa edellä vähintään viisi vuotta. Kykenimme laskemaan esimerkiksi määrät alta aikayksikön, kun kohde oli mallinnettu. Näimme, miten saimme säästettyä 70 % ajasta ja sitä kautta merkittävän osan kustannuksista. Sääli, että työtavan yleistyminen vei aikaa, Jarmo Laitinen kertaa.
Jarmo Laitinen nimitettiin Tampereen teknillisen yliopiston rakentamisen tietotekniikan professoriksi vuonna 2006. Hänet palkittiin vuonna 1999 Rakeva-palkinnolla useita vuosia rakennusteollisuudessa tekemänsä tutkimuksen perusteella. Osa-alueina olivat rakennusprosessien hallinta sekä tietotekniikan tukeminen ja mahdollistaminen. Arkkitehti Jiri Hietasen kanssa hän perusti Suomen ensimmäisen rakentamisen virtuaalilaboratorion. Ensimmäiset tietomallinnusohjeet laadittiin vuonna 2008 Senaatti-kiinteistöille – joka tosin ei julkaissut niitä suoraan, vaan teetätti julkaistavaan muotoon VTT:llä.
Jarmo Laitinen teki väitöskirjansa vuonna 1998 Tukholmassa. Suomessa ei tuolloin ollut riittävästi alan tuntemusta. Edelläkävijänä hän pystyi näkemään kunnollisen tiedonhallinnan laajentuvan välttämättömäksi työvälineeksi kaikkeen rakentamiseen.
Tuolloin sanoin rakentamisen prosessin tehostuvan uudella tavalla noin 15 %. Nyt tuo luku on 30–50 %, jos kaikki osapuolet ovat mukana kokonaisvaltaisesti.
Jarmo Laitinen kertoo rakennusalan olevan hyvin konservatiivinen ja vanhanaikainen toimintatavoiltaan.
- Ihmiset eivät uskaltaneet luottaa, koko se mahdollisuuksien maailma oli tarjolla liian aikaisin. Väitöskirjani pääväite ”joka hallitsee kokonaisprosessin eli arvoketjun hankevaiheesta luovutukseen, saa kaikkein suurimman lisäarvon” on totta nyt ja oli totta jo silloin. Tuolloin sanoin rakentamisen prosessin tehostuvan uudella tavalla noin 15 %. Nyt tuo luku on 30–50 %, jos kaikki osapuolet ovat mukana kokonaisvaltaisesti, Jarmo Laitinen vertaa.
- Tulppa – jos näin voi kuvata – on rakennusalan jäärä siipi, joka pelkää uuden teknologian ajavan yli. Toinen syy piilee siinä, että Suomessa kaikki alan ihmiset eivät vieläkään ymmärrä kokonaisuutta. Yksi hallitsee yhden viipaleen ja toinen toisen, mutta eri tahot eivät näe ja tunne seurauksia tai miten se oma lokero vaikuttaa kokonaisuuteen. Joku esimerkiksi hallitsee määrälaskennan. Mikä sinällään on hienoa, mutta se on vain se määrälaskenta, Jarmo Laitinen kuvaa.
Gravicon Oy:n toimitusjohtaja Pauli Jantunen tunnistaa haasteen.
- Tämä lokeroituminen on todellinen haaste, jota ratkaisemme paremmalla tiedon hallinnalla ja kommunikaatiolla. Kun saamme tiedon liikkumaan hankkeessa paremmin, niin kaikki osapuolet hyötyvät siitä, hän havainnollistaa.
Tulevaisuudessa näkyy bisnespotentiaali.
- Meillä on valtava potentiaali rakennusten käyttö- ja ylläpitovaiheessa. Luovutettujen tietomallien pitäisi olla lähtötietona. ”Kyllä me tietomallinsimme koko hankkeen, mutta emme tiedä mallien sijaintia, vaikka omistamme koko rakennuksen” on surullisen yleinen tilanne. Ja samalla äärimmäisen turhauttava, koska tuohon vaiheeseen asti laitetut paukut valuvat kuin vesi hanhen selästä sen sijaan, että ne auttaisivat kaikkia osapuolia eteenpäin! Jarmo Laitinen parahtaa.
Pauli Jantunen samaistuu kuvaukseen ja lisää, että 2020-luku on käyttövaiheen vuosikymmen tietomallinnuksessa.
- Käyttövaiheen vaatimukset tietomalleille ja tiedolle pitää saada kuvattua tarkemmin. Näin pääsemme kiinni hankkeen alusta asti siihen, että teemme paitsi rakennusta, myös tietosisältöä hankkeessa. Kun saamme määrittelyn ja tavoitteet kuntoon, on käyttövaiheessa parempia tietomalleja sekä tietosisältö, joka selkeästi palvelee käyttövaihetta. Samalla, kun määrittelemme näitä vaatimuksia, pääsemme siihen, että käyttövaiheen tarpeet tulevat kuvatuiksi. Tekniikka antaa jo paljon mahdollisuuksia, nyt on aika suunnitella toimintatavat, jotka palvelevat tätä kokonaisuutta. Tiedon hallinta tulee jatkossa kehittymään merkitsevästi – ja se on meidän kaikkien etu, Pauli Jantunen kertoo.
Kun kohde on mallinnettu, tiedetään, mistä asiosta päätetään.
Jarmo Laitinen sanoo, että imuohjaus tulee vaativilta asiakkailta, jotka ymmärtävät asianlaidan.
- Hankkeen alussa lyödään kustannuksista kiinni noin 80 %. Kun kohde on mallinnettu, tiedetään, mistä asiosta päätetään. Sunnittelun pitää perustua tietomalliin, ei subjektiivisiin arveluihin, linjaa Jarmo Laitinen ja jatkaa:
- Jo rakennesuunnittelijana 1970-luvulla ennustin alan kehityssuunnan tuleville vuosikymmenille. Vuonna 1984 listasin suuntaviivoja ja suurimmat muutokset. Lähes jokainen niistä on toteutunut – paitsi läpimurrossa talonrakentamiseen olin väärässä kymmenellä vuodella, olemme todellakin yllättävän konservatiivisia, Jarmo Laitinen toteaa.
Pitäisi puhua infrapuolesta, aluesuunnittelusta ja yhdyskuntasuunnittelusta – ei vain rakennuksista.
Millaiseksi Jarmo Laitinen tituleeraa tulevaisuuden?
- Toivoisin, että virtuaaliteknologiaa käytettäisiin enemmän ja käyttö laajenisi koko rakennettuun ympäristöön. Pitäisi puhua infrapuolesta, aluesuunnittelusta ja yhdyskuntasuunnittelusta – ei vain rakennuksista. Uskon tämän tapahtuvan: kehityssuunta on oikea, kunhan vain eri alan osaajat toimisivat yhdessä yhteiseen suuntaan. Rakennusliikkeille ja Ympäristöministeriölle nostan jo hattua tähän asiaan kannustamisesta, Jarmo Laitinen päättää.
